Espoon ja Vantaan lähiöissä pianon ääressä varttunut Kaisla (Henttinen) löysi sisäisen basistinsa 90-luvun lopulla. Kaupat elämää nähneestä soittimesta tehtiin Riihimäen aseman 1-raiteen laiturilla 1000 markalla, ja matkaan tarttunut soitin oli viime vuosiin asti hänen ainoa työkalunsa jokaisella keikalla. Vuosien mittaan Kaisla on soittanut poppia ja rockia erinäisissä tutkan alle jääneissä kokoonpanoissa ja projekteissa. Hän viihtyy siellä, missä kaivataan tiellä pysyvää mutta ei liian helppoihin ratkaisuihin tyytyvää basistia. Juuri sellaista huojuvakuu etsi vuonna 2018, ja Kaisla puolestaan rakastui huojuvakuun musiikkiin.